KESÄKUVIA

Kesä on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin. Kuviakaan puhelimen tai kameran rullalle ei ole jostain syystä kertynyt kuin ihan muutamia. Viikot ovat menneet töissä lapin reissun jälkeen, mutta viikonloppuihin on mahtunut vaikka mitä kivaa.

Yhden viikonlopun vietin ystävieni kanssa Jyväskylässä, vaikka oli hieman kylmä, niin silti samalla valoisat illat tuntuivat eriyisen kesäisiltä. Seuraavana viikonloppuna vietimme ystäväni polttareita. Vuokrattiin mökki, jossa yövyimme ja saunoimme pidemmän kaavan mukaan. Päivään sisältyi myös muuta ohjelmaa kuten break dance -tunti, piknik ja erilaisia tehtäviä, joita morsiamen tuli suorittaa. Yhtenä viikonloppuna vanhempani tulivat käymään Helsingissä, jonka vietimme kulkien pitkin Helsingin katuja. Kesään on kuulunut myös uintireissut kavereiden kanssa, kahvitteluhetket hyvässä seurassa sekä terassikeleistä nauttiminen keskustassa. Vielä olisi muutama viikko töitä jäljellä ennenkuin alkaa parin viikon loma, jonka jälkeen olisi tarkoitus palata taas yliopistolle.

Onneksi kesä ei ole vielä ohi, vaan saadaan (ainakin toivottavasti) nauttia vielä elokuun ajan lämmöstä! 🙂

IHANA LAPPI

Pari viikkoa takaperin olimme lapissa vaeltamassa ja viettämässä aikaa perheeni kanssa. Se rauha ja hiljaisuus mikä liittyi kaikkeen oli aika ihmeellistä. Mihinkään ei ollut kiire, en muistanut stressata tai edes ajatella koulua tai töitä. Joka ilta saimme saunoa ulkosaunassa ja välillä pulahtaa järveen vilvoittelemaan. Ajantaju katosi täysin, kun aurinko ei edes laske kokonaan ja vuorokauden pimeimmälläkin hetkellä valoisuus oli samaa luokkaa kuin pilvisenä päivänä. Juttelimme joko talon pihalla istuskellen tai olohuoneen sohvilla rennosti makoillen elämästä, kesästä ja mielenpäällä liikkuvista asioista.

Pihalla saattoi kuulla mitä ihmeellisimpiä eläinten ääniä, kun käki kukkui viereisessä puussa, jäniksen poikaset huusivat emoaan hieman kauempana ja porot juoksivat ja seuraavana iltana makoilivat takapihalla kuin omistaisivat paikan. Tavallaan piha onkin porojen ja muiden reviiriä, kun talo on suurimman osan ajasta tyhjillään, voivat eläimet ottaa tilan käyttöönsä.

Vaelsimme päivien aikana useita kymmeniä kilometreja välillä hyvin vaikeissakin maastoissa. On uskomatonta kuinka maasto voi vaihdella vaikekulkuisesta kivikosta upottavaan suohon hyvinkin lyhyen matkan sisällä. Välillä tunturille tai vaaralle kavutessa tuli pohdittua, miksi tällekin tunturille piti päästä kiipeämään, mutta perille päästessä aina tajusi, kuinka tämä matka ja nämä maisemat olivat sen arvoisia. Matkan vaikein kilometri oli kun laskeuduimme hurjaa kivikkoa tunturin laelta. Tunturin laella oli kyltti, että laavulle, jossa olimme suunnitelleet pysähtyvämme, oli matkaa vain reilu kilometri. En osannut arvata, että tästä kilometristä tulisi yksi vaikeimmista ja hitaimmista kilometreistä, joita olen kulkenut. Jokaista askelta täytyi suunnitella tarkoin ja miettiä, mihin kivelle uskaltaa seuraavaksi laskea jalkansa. Lisäksi tietysti rinkka, jossa oli muun muassa yöpymistarvikkeet painoi selässä. Kun vihdoin saavuimme laavulle, oli ihanaa laittaa nuotioon tulet, istuskella hiljaisuudessa ja juoda lämmintä teetä samalla kun oodottelimme vanhempiani, joiden oli määrä tulla meitä vastaan toisesta suunnasta.

Lappi oli kaunis, rentouttava ja täydellinen paikka nauttia Suomen kauniista luonnosta.