VUOSI 2021

Kulunut vuosi oli monella tapaa erilainen kuin aiemmat. Tuntuu kuin vuoden aikana olisi tapahtunut paljon vähemmän kuin ennen. Olin ensimmäistä kertaa töissä koko vuoden täysipäiväisesti ja arki ei enää muodostunut töiden, opiskelujen, harrastusten ja kaiken muun toiminnan yhdistämisestä. Arjen rutiineissa ei tapahtunut muutoksia yhtä paljon kuin ennen. Tuntuu, että tein paljon töitä, mutta myös opin siellä monia uusia asioita ja omat tulevaisuuden haaveet ehkä selkeytyivät jonkin verran. Kuten tuttavalle sanoinkin, en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja missä olen tai mitä teen esimerkiksi kahden kymmenen vuoden päästä, mutta onneksi sitä ei tarvitsekaan tietää.

Kun mietin kulunutta vuotta päällimäisenä minulle on jäänyt mieleen elokuun kesäloma ja roadtrip. Silloin tuntui siltä, kuin olisimme taas päässeet tekemään yhdessä niitä asioita, joista nautimme eniten. Seikkailemaan, tutustumaan uusiin paikkoihin ja näkemään maailmaa. Näitä hetkiä minulla on ja on ollut ikävä, kun emme ole päässeet matkustelemaan ja minulla on ollut vain vähän lomaa koko vuoden aikana. Työt ovat määrittäneet elämää paljon enemmän kuin ennen. Roadtripillä näimme monia paikkoja kuten Ahvenanmaan, Vaasassa olevan Unescon maailmaperintökohteen, Rauman vanhankaupungin, Pallas-Yllästunturin kansallispuiston ja Kilpisjärven kauniit maisemat. Roadtripistä pääset lukemaan lisää täältä: osa 1 ja osa 2.

Vuonna 2021 neuloin enemmän kuin koskaan aiemmin. Toki aikaisemminkin minulla oli jatkuvasti jokin työ kesken, mutta nyt aloin seurata entistä enemmän, mitä neulemaailmassa tapahtuu ja se näkyi myös inspiraationa omassa tekemisessäni. Saatoin selata tunteja instagramia tai neulesivustoja tutkien uusia ohjeita, selata kuvia muiden tekemistä neuleista ja opetella uusia tapoja luoda tai päätellä silmukoita, kaventaa, lisätä sekä kuvata omia neuleita. Se maailma vei entistä enemmän mukanaan. Suurin osa neulomistani tuotteista oli paitoja, jostain syystä paidat olivat se, joka inspiroi eniten. Nähdessäni jonkin uuden mallin, innostuin ja lisäilin kauniita ohjeita jo ennestään pitkän neulelistani jatkoksi. Luultavasti en koskaan ehdi neuloa kaikkea, mitä listaltani löytyy ja osa ohjeista saattaa jäädä pois ennen kuin ne päätyvät edes työn alle, mutta onneksi on aina jotain mistä innostua ja mitä neuloa seuraavaksi. Tulevana vuonna aion neuloa vähintään yhtä paljon kuin kuluneena vuonnakin ja kehittää omia taitoja entisestään.

Asetin myös vuoden alussa tavoitteeksi itselleni, että lukisin tai kuuntelisin 52 kirjaa vuoden aikana. Yksi kirja vuoden jokaiselle viikolle.Tämä tavoite ei ihan täyttynyt, mutta olen kyllä tyytyväinen luettuun ja kuunneltuun 42 kirjaankin, joka on paljon enemmän kuin vuonna 2020. Nuorempana luin tosi paljon ja saatoin viettää suuren osan päivästä kirjaa lukien ja halusin herätellä tätä harrastusta uudestaan. Silloin en koskaan laskenut kuinka monta kirjaa luin esimerkiksi vuoden aikana, mutta nyt olisi hauska vertailla kuinka paljon kirjoja oikeasti tuli silloin luettua. Suosikkeja luetuista kirjoista oli kaikki Lucinda Rileyn kirjat, Vera Valan Aprikoosiyöt ja Nora Robertsin Valehtelija.

Vuoden aikana liikuimme paljon luonnossa ja kävimme kiertämässä useammassa eri kansallispuistossa. Ostimme kartan, josta voi raaputtaa kansallispuistoja näkyviin, kun on niissä käynyt. Tällä hetkellä meillä on raaputettuna Pallas-Yllästunturi, Pyhä-Luosto, Torronsuo, Liesjärvi, Nuuksio ja Sipoonkorpi. Useampi retki siis jo tehtynä, mutta vielä enemmän edessä. Kuinkahan pitkään kestää, että olemme käyneet kaikissa kansallispuistoissa?

Ihanaa uutta vuotta kaikille, toivottavasti se tuo mukanaan paljon hyvää!

ROADTRIP OSA 2

Kalajoki – Äkäslompolo – Kilpisjärvi – Rovaniemi – Ylivieska – Jyväskylä – Kauniainen

Toinen viikko starttasi metsän keskeltä kun heräsimme mökillä. Söimme aamupalaa mökin terassilla istuen ja vain kuuntelimme lintujen laulua sekä nautimme metsänrauhasta. Emme kuitenkaan malttaneet enää kovin pitkään istuskella mökillä vaan lähdimme ajamaan jo aika aikaisin Äkäslompoloon. Jo matkan varrella meitä tuli vastaan muutama poro, joita lopulta näimmekin todella paljon lapin reissun aikana. Alkuvuodesta neulomani villapaidat pääsi kovaan käyttöön Lapissa!

Äkäslompolossa olimme sen verran ajoissa, että ehdimme käydä vielä pienen iltalenkin Varkaankurun luontopolulla. Polku ei ollut hirveän pitkä, mutta oli kiva päästä vähän kävelemään pitkän ajomatkan jälkeen. Yövyimme kauniissa mökissä, jossa oli suuret ikkunat. Illalla pari poroa käveli ihan ikkunoiden edestä ja pysähtyivät hetkeksi syömään.

Kesänkijärvi, Äkäslompolo
Pirunkuru, Äkäslompolo

Seuraavana aamuna edessä oli Pirunkurun ponnistus. Jätimme auton Kesänkijärven rannalle ja suuntasimme kohti metsää ja tunturia. Pirunkuru oli vaativa reitti jyrkän, pitkän ja rakkakivikkoisen nousun vuoksi, mutta maisemat ja ponnistelu ylös pirunkurua kannattivat. Maisemat ylhäältä olivat todella kauniit, eivätkä kuvat anna mitenkään oikeutta maisemille. Vaikka nousu olikin hieman rankka, pidin siitä, että joutui vähän tekemään töitä ja loppumatka olikin paljon kevyempää laskettelua alaspäin. Pirunkurusta tuli yksi suosikki retkeilyreiteistä, missä olen käynyt!

Kun Pirunkuru oli selätetty jatkoimme matkaa kohti Kilpisjärveä. Jo ennenkuin saavuimme Kilpisjärvelle, maisemat alkoivat muuttua ja joka puolella näkyi tuntureita. Maisemat olivat todella kauniit. Ihan erilaiset kuin missään muualla Suomessa. Tavallaan myös tuntui siltä, että meidän täytyi olla jossain muualla. Loputon tie, jossa ei ollut juurikaan risteyksiä jatkui kohti tuntureita joen kiemurrellessa vieressä. Välillä poroja juoksenteli tien yli ja pysähdyimme ihailemaan ja katselemaan maisemia. Kilpisjärvellä ensimmäisenä meitä vastaanottamassa majapaikkamme pihalla oli porotokka ja myöhemmin saimme huomata, että poroja oli jatkuvasti joka puolella. Välillä porot juoksivat teiden yli tai ne olivat vallanneet parkkipaikat. Meistä porojen näkeminen tietysti oli aina vain hauskaa, mutta voin kuvitella, että niistä, jotka asuvat siellä porojen leiriytyminen tielle ei välttämättä ole enää niin kivaa.

Saana, Kilpisjärvi

Seuraava päivä oli todella tuulinen ja säätiedotuksessa lupailtiin sadetta. Ennen kuin sää muuttui ehdimme kuitenkin kiipeämään Saanalle, vaikka siellä tuuli tuntuikin jo todella kovana ja tunne oli se, että lähdemme kohta lentoon. Matkaa kertyi yhteensä noin 9 kilometrin verran, joka toki tuntui pitkän nousun vuoksi hieman pidemmältä. Maisemat ja vaellus olivat kuitenkin jokaisen kiivetyn kilometrin arvoiset. Kilpisjärveltä vaellus Mallalle jäi tekemättä, mutta päätimme, että palaamme vielä esimerkiksi matkalla pohjois-Norjaan ja käymme kolme valtakunnan rajapyykillä, jonka varrelle iso- ja pikku-Malla jäävät.

Kilpisjärvi
Kilpisjärvi

Illalla ennen seuraavan päivän suunniteltua lähtöä Kilpisjärveltä ajelimme katselemassa maisemia ja mietimme, mitä vielä tekisimme sinä iltana. Ensin puoliksi vitsillä heitettiin ajatus, että pitäiskö lähteä jo ajamaan pois Kilpisjärveltä, sillä olimme joka tapauksessa aamulla lähdössä ja enää illalla emme lähtisi vaeltamaan tai muuta vastaavaa. Puoliksi vitsistä tulikin totta ja ajoimme takaisin majapaikkaamme, pakkasimme tavarat ja lähdimme ajamaan, vaikka emme vielä tienneet, mihin asti olisimme ajamassa. Ajon aikana varasimme hotellin Rovaniemeltä ja olimme siellä lopulta puolen yön aikaan. Päivästä ja ajomatkasta väsyneenä oli ihanaa pujahtaa puhtaisiin lakanoihin. Seuraavan aamun aloitimmekin hotelliaamupalalla ja vierailulla joulupukin pajakylään. Tällaiselle joulun rakastajalle, se paikka on ihana mihin aikaan vain vuodesta.

Saana, Kilpisjärvi

Rovaniemeltä ajoimme vanhempieni luokse muutamaksi päiväksi, jonka jälkeen teimme vielä yhden pysähdyksen Jyväskylässä ennen kotia.

Tosi ihana reissu kokonaisuudessaan ja oli kivaa, kun saimme nauttia kesästä vielä alkureissun ajan! Samaan aikaan oli kivaa palata kotiin, mutta myös haikeaa, sillä kesä tuntui olevan ohi ja oli aika palata takaisin arkeen.