Kalajoki – Äkäslompolo – Kilpisjärvi – Rovaniemi – Ylivieska – Jyväskylä – Kauniainen
Toinen viikko starttasi metsän keskeltä kun heräsimme mökillä. Söimme aamupalaa mökin terassilla istuen ja vain kuuntelimme lintujen laulua sekä nautimme metsänrauhasta. Emme kuitenkaan malttaneet enää kovin pitkään istuskella mökillä vaan lähdimme ajamaan jo aika aikaisin Äkäslompoloon. Jo matkan varrella meitä tuli vastaan muutama poro, joita lopulta näimmekin todella paljon lapin reissun aikana. Alkuvuodesta neulomani villapaidat pääsi kovaan käyttöön Lapissa!
Äkäslompolossa olimme sen verran ajoissa, että ehdimme käydä vielä pienen iltalenkin Varkaankurun luontopolulla. Polku ei ollut hirveän pitkä, mutta oli kiva päästä vähän kävelemään pitkän ajomatkan jälkeen. Yövyimme kauniissa mökissä, jossa oli suuret ikkunat. Illalla pari poroa käveli ihan ikkunoiden edestä ja pysähtyivät hetkeksi syömään.
Seuraavana aamuna edessä oli Pirunkurun ponnistus. Jätimme auton Kesänkijärven rannalle ja suuntasimme kohti metsää ja tunturia. Pirunkuru oli vaativa reitti jyrkän, pitkän ja rakkakivikkoisen nousun vuoksi, mutta maisemat ja ponnistelu ylös pirunkurua kannattivat. Maisemat ylhäältä olivat todella kauniit, eivätkä kuvat anna mitenkään oikeutta maisemille. Vaikka nousu olikin hieman rankka, pidin siitä, että joutui vähän tekemään töitä ja loppumatka olikin paljon kevyempää laskettelua alaspäin. Pirunkurusta tuli yksi suosikki retkeilyreiteistä, missä olen käynyt!
Kun Pirunkuru oli selätetty jatkoimme matkaa kohti Kilpisjärveä. Jo ennenkuin saavuimme Kilpisjärvelle, maisemat alkoivat muuttua ja joka puolella näkyi tuntureita. Maisemat olivat todella kauniit. Ihan erilaiset kuin missään muualla Suomessa. Tavallaan myös tuntui siltä, että meidän täytyi olla jossain muualla. Loputon tie, jossa ei ollut juurikaan risteyksiä jatkui kohti tuntureita joen kiemurrellessa vieressä. Välillä poroja juoksenteli tien yli ja pysähdyimme ihailemaan ja katselemaan maisemia. Kilpisjärvellä ensimmäisenä meitä vastaanottamassa majapaikkamme pihalla oli porotokka ja myöhemmin saimme huomata, että poroja oli jatkuvasti joka puolella. Välillä porot juoksivat teiden yli tai ne olivat vallanneet parkkipaikat. Meistä porojen näkeminen tietysti oli aina vain hauskaa, mutta voin kuvitella, että niistä, jotka asuvat siellä porojen leiriytyminen tielle ei välttämättä ole enää niin kivaa.
Seuraava päivä oli todella tuulinen ja säätiedotuksessa lupailtiin sadetta. Ennen kuin sää muuttui ehdimme kuitenkin kiipeämään Saanalle, vaikka siellä tuuli tuntuikin jo todella kovana ja tunne oli se, että lähdemme kohta lentoon. Matkaa kertyi yhteensä noin 9 kilometrin verran, joka toki tuntui pitkän nousun vuoksi hieman pidemmältä. Maisemat ja vaellus olivat kuitenkin jokaisen kiivetyn kilometrin arvoiset. Kilpisjärveltä vaellus Mallalle jäi tekemättä, mutta päätimme, että palaamme vielä esimerkiksi matkalla pohjois-Norjaan ja käymme kolme valtakunnan rajapyykillä, jonka varrelle iso- ja pikku-Malla jäävät.
Illalla ennen seuraavan päivän suunniteltua lähtöä Kilpisjärveltä ajelimme katselemassa maisemia ja mietimme, mitä vielä tekisimme sinä iltana. Ensin puoliksi vitsillä heitettiin ajatus, että pitäiskö lähteä jo ajamaan pois Kilpisjärveltä, sillä olimme joka tapauksessa aamulla lähdössä ja enää illalla emme lähtisi vaeltamaan tai muuta vastaavaa. Puoliksi vitsistä tulikin totta ja ajoimme takaisin majapaikkaamme, pakkasimme tavarat ja lähdimme ajamaan, vaikka emme vielä tienneet, mihin asti olisimme ajamassa. Ajon aikana varasimme hotellin Rovaniemeltä ja olimme siellä lopulta puolen yön aikaan. Päivästä ja ajomatkasta väsyneenä oli ihanaa pujahtaa puhtaisiin lakanoihin. Seuraavan aamun aloitimmekin hotelliaamupalalla ja vierailulla joulupukin pajakylään. Tällaiselle joulun rakastajalle, se paikka on ihana mihin aikaan vain vuodesta.
Rovaniemeltä ajoimme vanhempieni luokse muutamaksi päiväksi, jonka jälkeen teimme vielä yhden pysähdyksen Jyväskylässä ennen kotia.
Tosi ihana reissu kokonaisuudessaan ja oli kivaa, kun saimme nauttia kesästä vielä alkureissun ajan! Samaan aikaan oli kivaa palata kotiin, mutta myös haikeaa, sillä kesä tuntui olevan ohi ja oli aika palata takaisin arkeen.
