Kesän aikana on tullut vietettyä paljon aikaa metsässä ja muutenkin lähellä luontoa. Olemme olleet teltassa yötä useampaankin kertaan ja myös tehty päiväretkiä luontopoluille sekä laavuille. Lisäksi suurin osa viikottaisista lenkeistäkin tulee nykyään tehtyä järvi- tai metsämaisemissa.
Mielestänin on ihanaa, että kaupunkiasumisen ei tarvitse tarkoittaa jatkuvaa liikenteen melua, kiirettä ja kaukaisuuteen jatkuvia kerrostalorivejä. Se voi tarkoittaa myös kerrostaloasumista omalla terassilla, rauhallista ympäristöä, luonnonläheisyyttä ja samaan aikaan helposti ja nopeasti taittuvaa matkaa Helsingin keskustaan, niin halutessaan. Pidän siitä että täältä löytyy kaikki palvelut, mitä voi ajatella tarvitsevansa, mutta samalla ihan talon nurkalta lähtee lountopolku metsään, jossa voi käydä poimimassa marjoja, liikkua ja kuunnella lintujen laulua, nähdä jopa peurojakin.
Uutena kokemuksena oli viikko sitten vietetty yö tentsilessä, puiden välissä roikkuvassa teltassa. Tentsileen kiivettiin pieniä narutikkaita pitkin ja teltan reunalla istuen pystyi katselemaan metsämaisemaa hieman korkeammalta. Tentsile kenui hieman jos sisällä liikkui, mutta illan kova tuuli ei sitä onneksi liikuttanut. Tentsile tuntui kuitenkin ihan vakaalta, eikä tarvinnut pelätä tippuvansa maahan keskellä yötä. Pidin tentsilessä nukkumisesta jopa enemmän kuin tavallisessa teltassa nukkumisesta, sillä selän alla ei ollut yhtään käpyä tai juurakkoa painamassa ja olihan se nyt uutta ja erilaista nukkua ilmassa.
Kummasti metsässä vietetyn yön ja päivien jälkeen taas osaa entistä enemmän arvostaa niitä oman kodin mukavuuksia, kuten suihkua, lämmintä ja kuivaa kotia sekä omaa sänkyä. Mieli on virkistynyt ja tuntuu rentoutuneelta sekä hieman onnellisemmalta. Vaikka nautinkin suuresti metsässä oleilusta sekä retkeilystä on niiden jälkeen aina myös mukavaa palata kotiin, lämmittää sauna ja keittää kuppi lämmintä teetä.
Ihanaa sunnuntaita!
