PROJEKTINA LAMPPU OLOHUONEESEEN

Viime syksynä töiden kautta tarjoutui mahdollisuus opetella uusi taito, lampunvarjostimien valmistaminen. Kävin työuraansa lopettavan naisen luona opettelemassa vaihe vaiheelta, kuinka lampunvarjostin rakentuu ja mitä sen valmistaminen pitää sisällään. Samalla valmistin oman ensimmäisen varjostimeni. Oli hauskaa opetella jotain uutta ja kasvattaa omaa osaamistaan käsitöiden saralla.

Vähän myöhemmin kun ensimmäinen lampunvarjostimeni alkoi olla valmis, isä ehdotti yhteistä projektia heidän kotiinsa. Isä tekisi lamppuun jalan ja minä tekisin varjostimen. Aloimmekin yhdessä suunnittelemaan millaisen lampun vanhempani haluaisivat. Varjostimien kehikkoja on vaikea löytää ja käytännössä on suunnattava kirpputorille ja toivottava, että sieltä löytyisi joku vanha lamppu, jonka kehikon voisi käyttää uudelleen. Minulla kävikin hyvä tuuri, kun kävin naisen luona, joka opetti varjostimien valmistusta, ja hänellä sattui olemaan juuri niin iso kehikko kuin tarvitsin. Kehikko oli vanhasta lampusta, jonka joku oli tuonut hänelle. Oma työni alkoikin vanhojen kankaiden purkamisella.

Isäni teki lamppuun jalan vanhoista heinäseipäistä ja minä taas puolestaan tein varjostimen pellavasta. Vaikka varjostin oli malliltaan yksinkertainen, sen valmistaminen oli monivaiheinen prosessi. Ensin kehikko kiputettiin kauttaaltaan kiputusnauhalla, jotta kankaat voi ommella paikoilleen. Kieputuksen tuli olla tarpeeksi tiukka, jotta kankaat pysyisivät paikoillaan. Kieputuksen jälkeen ompelin vuorin paikoilleen, jonka päälle tuli vielä pellavakangas. Jokainen kerros ommeltiin käsin, yksi kerros kerrallaan. Kun vuori ja päällikangas olivat paikoillaan, ompelin varjostimelle vielä hatun. Varjostin viimeisteltiin nauhoilla, jotka samalla piilottivat ompeleet.

Jännittävän projektista teki se, että emme olleet nähneet osia samassa paikassa ennen kuin ne olivat valmiit, jolloin täytyi vain toivoa, että ne sopisivat yhteen. Olimme kyllä lähetelleet isän kanssa kuvia puolin ja toisin, sekä yhdessä miettineet mittoja, mutta eihän se ole koskaan sama kuin nähdä osat yhdessä oikeilla paikoillaan. Mielestäni varjostin ja jalka sopivat lopulta hyvin yhteen ja kokonaisuudesta tuli kuin tulikin onnistunut!

Ps. Lisäsin ylävalikkoon paikan myös käsityöaiheisille postauksille, niin ne löytyvät sieltä helposti 🙂

LASAGNE

Pitkästä aikaa innostuin kirjoittamaan ja kuvaamaan ruoka juttuja. Olemme puolisoni kanssa kokeilleet erilaisia lasagnevariaatiota ja välillä ruoka on ollut parempaa ja välillä on taas tuntunut siltä kuin ruuasta puuttuisi jotain. Nyt olemme kuitenkin saavuttaneet ainakin meidän mielestä aika hyvän lopputuloksen. Tässäpä siis meidän luottoresepti!

Tomaattikastike

2 sipulia

1 paprika

1prk kikherneitä

1prk linssejä

2prk tomaattimurskaa

lasagnelevyjä

tuoretta persiljaa

3tl suolaa

4tl paprikajauhetta

1tl chilimaustetta tai tuore chili

1tl maustepippuria

1tl mustapippuria

öljyä paistamiseen

Juustokastike

175g vegaanista juustoa

2dl kaurakermaa

2dl kauramaitoa

2dl kaurafraichea

Aloita ruuan valmistaminen pilkkomalla sipulit ja paprika. Paista niitä pannulla, kunnes paprikat ovat hieman pehmenneet. Paprikan lisäksi lasagneen sopii hyvin myös muut kasvikset kuten porkkanaraaste tai kesäkurpitsa. Voit lisätä joukkoon lähes kaikkia jääkaapista löytyviä kasviksia.

Huuhtele kikherneet ja linssit ja lisää ne vihannesten joukkoon. Kääntele seosta hetki pannulla ja lisää tomaattimurska sekä mausteet. Kun kastike on kuplinut hetken pannulla, maista sitä ja lisää tarvittaessa mausteita. Jos pidät tulisemmasta ruoasta, niin lisää chilin määrää tai sekoita tomaattikastikkeeseen esimerkiksi srirachaa. Sillä aikaa kun tomaattikastike maustuu pannulla sekoita toisessa kulhossa juustokastikkeen ainekset.

Kun kastikkeet ovat valmiit ala kerrostamaan niitä lasagnelevyjen kanssa vuorotellen uunivuokaan. Aloita tomaattikastikkeesta ja jätä juustokastike päällimmäiseksi.

Paista lasagnea uunin keskitasolla 200 asteessa 40-45 minuuttia, kunnes pinta on saanut kauniin värin ja lasagnelevyt ovat pehmentyneet. Anna lasagnen vetäytyä hetki ennen syömistä.