Astun autosta ulos ja tunnen kuinka sadepisarat putoavat kasvoilleni. Ulkona on harmaata ja taivaalta sataa vuoroin vettä ja räntää. Kävelen kohti rakennusta ja avaan hieman narahtavan oven. Sisällä vastassa on lämmin ja kostea ilma. Ympärilläni on vihreää, kymmenet eri kasvit loistavat ympärilläni ja en voi muuta kuin ihmetellä niiden kauneutta.
Edessäni ja sivuillani avautuu käytäviä, jotka ovat täynnä vihreyttä. Kukat kukkivat ja sitruunat kasvavat puissa. Kuljen pitkin käytäviä ihmetellen kukkien loistoa ja haaveillen omasta puutarhasta. Kääännyn kulmasta ja edessäni on pieni huone, jossa on sohva ja pari nojatuolia. En kuitenkaan jää istuskelemaan keskelle puutarhaa vaan jatkan matkaani.
Käytävät tuntuvat jatkuvan loputtomiin, mutta lopulta ovessa lukee se, mitä olin tänne tullut etsimäänkin, nimittäin japanilainen puutarha. Astun ovesta sisään ja kuljen vielä hetken eteenpäin ennenkuin kuulen japanilaisen musiikin ja oviaukosta avautuu kaunis puutarha.
Ovelta lähtee polku puutarhan ympäri ja keskellä puutarhaa on pieni lampi, jossa kalat uivat. Kuljen puutarhassa ja istun hetkeksi sillalle katselemaan lampea. Kirsikkapuut kukkivat yläpuolellani ja taustalla soi kaunis musiikki. Unohdan ulkona odottavan kylmyyden ja sateen. Nautin vihreydestä ja kesästä.
Kävelen teehuoneen terassilla. Lattialaudat narisevat hieman jalkojeni alla ja kurkistan ikkunasta sisään. Sisällä on ainoastaan pieni pöytä keskellä huonetta, johon on katettu teeastiat.
On aika sanoa hyvästit paratiisille ja palata vesisateeseen. Onneksi kohta on kesä.
-Johanna