Avainsana: Lappi

ROADTRIP OSA 2

Kalajoki – Äkäslompolo – Kilpisjärvi – Rovaniemi – Ylivieska – Jyväskylä – Kauniainen

Toinen viikko starttasi metsän keskeltä kun heräsimme mökillä. Söimme aamupalaa mökin terassilla istuen ja vain kuuntelimme lintujen laulua sekä nautimme metsänrauhasta. Emme kuitenkaan malttaneet enää kovin pitkään istuskella mökillä vaan lähdimme ajamaan jo aika aikaisin Äkäslompoloon. Jo matkan varrella meitä tuli vastaan muutama poro, joita lopulta näimmekin todella paljon lapin reissun aikana. Alkuvuodesta neulomani villapaidat pääsi kovaan käyttöön Lapissa!

Äkäslompolossa olimme sen verran ajoissa, että ehdimme käydä vielä pienen iltalenkin Varkaankurun luontopolulla. Polku ei ollut hirveän pitkä, mutta oli kiva päästä vähän kävelemään pitkän ajomatkan jälkeen. Yövyimme kauniissa mökissä, jossa oli suuret ikkunat. Illalla pari poroa käveli ihan ikkunoiden edestä ja pysähtyivät hetkeksi syömään.

Kesänkijärvi, Äkäslompolo
Pirunkuru, Äkäslompolo

Seuraavana aamuna edessä oli Pirunkurun ponnistus. Jätimme auton Kesänkijärven rannalle ja suuntasimme kohti metsää ja tunturia. Pirunkuru oli vaativa reitti jyrkän, pitkän ja rakkakivikkoisen nousun vuoksi, mutta maisemat ja ponnistelu ylös pirunkurua kannattivat. Maisemat ylhäältä olivat todella kauniit, eivätkä kuvat anna mitenkään oikeutta maisemille. Vaikka nousu olikin hieman rankka, pidin siitä, että joutui vähän tekemään töitä ja loppumatka olikin paljon kevyempää laskettelua alaspäin. Pirunkurusta tuli yksi suosikki retkeilyreiteistä, missä olen käynyt!

Kun Pirunkuru oli selätetty jatkoimme matkaa kohti Kilpisjärveä. Jo ennenkuin saavuimme Kilpisjärvelle, maisemat alkoivat muuttua ja joka puolella näkyi tuntureita. Maisemat olivat todella kauniit. Ihan erilaiset kuin missään muualla Suomessa. Tavallaan myös tuntui siltä, että meidän täytyi olla jossain muualla. Loputon tie, jossa ei ollut juurikaan risteyksiä jatkui kohti tuntureita joen kiemurrellessa vieressä. Välillä poroja juoksenteli tien yli ja pysähdyimme ihailemaan ja katselemaan maisemia. Kilpisjärvellä ensimmäisenä meitä vastaanottamassa majapaikkamme pihalla oli porotokka ja myöhemmin saimme huomata, että poroja oli jatkuvasti joka puolella. Välillä porot juoksivat teiden yli tai ne olivat vallanneet parkkipaikat. Meistä porojen näkeminen tietysti oli aina vain hauskaa, mutta voin kuvitella, että niistä, jotka asuvat siellä porojen leiriytyminen tielle ei välttämättä ole enää niin kivaa.

Saana, Kilpisjärvi

Seuraava päivä oli todella tuulinen ja säätiedotuksessa lupailtiin sadetta. Ennen kuin sää muuttui ehdimme kuitenkin kiipeämään Saanalle, vaikka siellä tuuli tuntuikin jo todella kovana ja tunne oli se, että lähdemme kohta lentoon. Matkaa kertyi yhteensä noin 9 kilometrin verran, joka toki tuntui pitkän nousun vuoksi hieman pidemmältä. Maisemat ja vaellus olivat kuitenkin jokaisen kiivetyn kilometrin arvoiset. Kilpisjärveltä vaellus Mallalle jäi tekemättä, mutta päätimme, että palaamme vielä esimerkiksi matkalla pohjois-Norjaan ja käymme kolme valtakunnan rajapyykillä, jonka varrelle iso- ja pikku-Malla jäävät.

Kilpisjärvi
Kilpisjärvi

Illalla ennen seuraavan päivän suunniteltua lähtöä Kilpisjärveltä ajelimme katselemassa maisemia ja mietimme, mitä vielä tekisimme sinä iltana. Ensin puoliksi vitsillä heitettiin ajatus, että pitäiskö lähteä jo ajamaan pois Kilpisjärveltä, sillä olimme joka tapauksessa aamulla lähdössä ja enää illalla emme lähtisi vaeltamaan tai muuta vastaavaa. Puoliksi vitsistä tulikin totta ja ajoimme takaisin majapaikkaamme, pakkasimme tavarat ja lähdimme ajamaan, vaikka emme vielä tienneet, mihin asti olisimme ajamassa. Ajon aikana varasimme hotellin Rovaniemeltä ja olimme siellä lopulta puolen yön aikaan. Päivästä ja ajomatkasta väsyneenä oli ihanaa pujahtaa puhtaisiin lakanoihin. Seuraavan aamun aloitimmekin hotelliaamupalalla ja vierailulla joulupukin pajakylään. Tällaiselle joulun rakastajalle, se paikka on ihana mihin aikaan vain vuodesta.

Saana, Kilpisjärvi

Rovaniemeltä ajoimme vanhempieni luokse muutamaksi päiväksi, jonka jälkeen teimme vielä yhden pysähdyksen Jyväskylässä ennen kotia.

Tosi ihana reissu kokonaisuudessaan ja oli kivaa, kun saimme nauttia kesästä vielä alkureissun ajan! Samaan aikaan oli kivaa palata kotiin, mutta myös haikeaa, sillä kesä tuntui olevan ohi ja oli aika palata takaisin arkeen.

IHANA LAPPI

Pari viikkoa takaperin olimme lapissa vaeltamassa ja viettämässä aikaa perheeni kanssa. Se rauha ja hiljaisuus mikä liittyi kaikkeen oli aika ihmeellistä. Mihinkään ei ollut kiire, en muistanut stressata tai edes ajatella koulua tai töitä. Joka ilta saimme saunoa ulkosaunassa ja välillä pulahtaa järveen vilvoittelemaan. Ajantaju katosi täysin, kun aurinko ei edes laske kokonaan ja vuorokauden pimeimmälläkin hetkellä valoisuus oli samaa luokkaa kuin pilvisenä päivänä. Juttelimme joko talon pihalla istuskellen tai olohuoneen sohvilla rennosti makoillen elämästä, kesästä ja mielenpäällä liikkuvista asioista.

Pihalla saattoi kuulla mitä ihmeellisimpiä eläinten ääniä, kun käki kukkui viereisessä puussa, jäniksen poikaset huusivat emoaan hieman kauempana ja porot juoksivat ja seuraavana iltana makoilivat takapihalla kuin omistaisivat paikan. Tavallaan piha onkin porojen ja muiden reviiriä, kun talo on suurimman osan ajasta tyhjillään, voivat eläimet ottaa tilan käyttöönsä.

Vaelsimme päivien aikana useita kymmeniä kilometreja välillä hyvin vaikeissakin maastoissa. On uskomatonta kuinka maasto voi vaihdella vaikekulkuisesta kivikosta upottavaan suohon hyvinkin lyhyen matkan sisällä. Välillä tunturille tai vaaralle kavutessa tuli pohdittua, miksi tällekin tunturille piti päästä kiipeämään, mutta perille päästessä aina tajusi, kuinka tämä matka ja nämä maisemat olivat sen arvoisia. Matkan vaikein kilometri oli kun laskeuduimme hurjaa kivikkoa tunturin laelta. Tunturin laella oli kyltti, että laavulle, jossa olimme suunnitelleet pysähtyvämme, oli matkaa vain reilu kilometri. En osannut arvata, että tästä kilometristä tulisi yksi vaikeimmista ja hitaimmista kilometreistä, joita olen kulkenut. Jokaista askelta täytyi suunnitella tarkoin ja miettiä, mihin kivelle uskaltaa seuraavaksi laskea jalkansa. Lisäksi tietysti rinkka, jossa oli muun muassa yöpymistarvikkeet painoi selässä. Kun vihdoin saavuimme laavulle, oli ihanaa laittaa nuotioon tulet, istuskella hiljaisuudessa ja juoda lämmintä teetä samalla kun oodottelimme vanhempiani, joiden oli määrä tulla meitä vastaan toisesta suunnasta.

Lappi oli kaunis, rentouttava ja täydellinen paikka nauttia Suomen kauniista luonnosta.