On vapaapäivän aamu, tai jos tätä enää voi aamuksi kutsua kun kello lähenee jo yhtätoista. Silti tuntuu että maailma vasta heräilee, kun katselen keittiön ikkunasta ulos. Ulkona on tosi kaunista, eilen illalla ja viime yönä on satanut vähän lunta, niin että maa on juuri ja juuri valkoinen. Puiden oksiin on takertunut muutama lumihiutale koristamaan sen harmaata pintaa. Taivaan ranta on vaalean sininen ja aurinko kurkistelee pilvien raoista. On hyvin rauhallista, ulkona ei liiku juuri ketään. Kaikki ehkä ovat rentoutumassa kodin lämmössä, nauttivat perheen ja läheisten seurasta, toiset eivät ehkä ole vielä edes heränneet. Itsekin heräilen vielä. Nautin tästä ansaitusta kiireettömästä vapaa-aamusta pitkästä aikaa. Viime viikot ovat olleet näin ennen joulua melko kiireisiä ja päivät ovat täyttyneet töistä, tenteistä, deadlineista ja puvustushommista. On ihanaa viettää edes hetki ilman kiirettä, stressiä ja ajatuksia tekemättömistä asioista. Kohta täytyy kuitenkin alkaa taas töihin, lukea tulevaan tenttiin, mutta ennen sitä sallin itselleni tämän pienen hetken ilman kiirettä ja ilman pakkoa tehdä mitään. Kuvat on otettu yhdestä kiireettömästä hetkestä kun menimme töiden ja opiskelujen jälkeen Tuomaan markkinoille Senaatintorille.
-Johanna