arki – Sivu 5 – KOTOISIN PELTOJEN LAIDALTA

Jo muutaman viime viikon ajan on saanut seurailla lehtien kellastumista ja syksyn saapumista. Illat pimenevät ja on aika sytytellä kynttilöitä ja muuta tunnnelmavalaistusta. Mielestäni syksyssä parasta on sen tunnelma, syksyn tuntu kun astut aamulla ulos ovesta, kaunis ruska ja arkeen paluu. Kesä menee aina enemmän tai vähemmän rutiineista poiketen, kun ei teekään joka päivä niitä tavanomaisia juttuja. Opiskelu muuttuu töiksi ja lomailuksi, joka on myös ihanaa, mutta kesän jälkeen on myös mukavaa palata arkeen.

Tänä syksynä olen viettänyt enemmän aikaa kotona kuin pariin viime vuoteen. Jo opiskelujen vuoksi, kun nyt syksyllä aloittamani psykologian sivuaineopinnot ovat vaatineet enemmän itsenäistä opiskelua kuin käsityönopiskelu. Olen istunut tunteja kotona koneen ääressä kuunnellen nettiluentoja ja lukien psykologian kirjallisuutta. Tätäkö suurimman osan opiskelijoista opiskelu on? Käsityönopiskelussa on niin paljon enemmän kyse itse tekemisestä ja tekemisen kautta oppimisesta. Onneksi minulla on kuitenkin yksi käsityönkurssi psykologian lisäksi, elämä pysyy tasapainossa.

Opiskelun lisäksi olen onneksi ehtinyt nauttia myös syksystä. Viime viikonloppuna kävimme patikoimassa Sipoonkorven kansallispuistossa ja pariviikkoa sitten teimme retken kauniiseen Suomenlinnaan. Molempina päivinä aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti, oli ihanaa unohtaa opiskelu hetkeksi, nauttia kauniista säästä ja luonnosta.

Ihanaa syksyä!

-Johanna

Ajatukset lähtevät helposti harhailemaan tulevaan. Mietin mitä kaikkea teen sitten tulevaisuudessa. Sitten kun olen vähän vanhempi. Sitten kun olen valmistunut. Sitten kun minulla on loma ja olen vapaalla. Välillä unohtuu nauttia niistä pienistä kauniista hetkistä, joista arki muodostuu. Todellisuudessa et tarvitse kokonaista lomaviikkoa nauttiaksesi kesästä. Kesäinen hetki voi olla iltakävely lämpimässä kesäillassa, aamu- tai iltapala parvekkeella tai hengähdystauko metsässä. Toki loma tuo omat mahdollisuutensa tehdä monia asioita, mihin arki ei taivu.

Olen huomannut, että monet ihmiset elävät niin sanotusti viikonloppuja varten. Arki on se paha pakollinen, joka täytyy hoitaa ja viikonloppua odotetaan, jotta sitten voi taas elää. Aina ei toki jaksa tehdä mitään super erityistä rankan työpäivän jälkeen, mutta silloin ne arjen ilot voivat olla esimerkiksi leffa toisen kainalossa, hyvä yhdessä kokattu ruoka, kirja johon uppoutuu kokonaan tai vain hetki puistossa tai pihalla, jossa voi hetken rauhoittua. On helppoa uppoutua sellaiseen välitilaan, jossa kuluttaa iltapäivänsä ehkä katsomalla jotain, mutta ei välttämättä kunnolla seuraa edes ohjelmaa ja päivät kuluvat ohitse. Huomaan itsekin välillä syyllistyväni tähän ja silloin tällöin se onkin okei, mutta kun huomaa päivien lipuvan ohitse oikein tekemättä mitään, alkaa itseäni ainakin kaihertaa tekemättömyys. Tuntuu kuin olisi jämähtänyt paikalleen ja arki tuntuu hyvin harmaalta. Kun yksi ilta lähdetkin iltakävelylle, aurinko paistaa kauniisti ja on lämmintä on mieli seuraavanakin päivänä jo hyvin erilainen.

Pari viikkoa takaperin kun viikonloppu oli vapaa ja halusin tehdä kuitenkin jotain ehdotin poikaystävälleni, että lähdetään telttaretkelle. Vastauksena tuli perinteinen, ”okei” ja jo muutaman tunnin kuluttua reppu oli pakattu ja suunta oli kohti Nuuksiota. Jo matkalla mielen alkoi vallata eräänlainen rauha, kun työasiat ja muut mielessä pyörivät jutut jäivät taka-alalle. Perillä unohtuivat viimeisetkin ajatukset ja keskityin hetkeen. Ilta oli todella kaunis ja lämmin. Oli vain me, luonto ja muutama muu retkeilijä. Löysimme pienen saaren, johon pystytettiin teltta. Voi kun minulla olikin ollut ikävä tätä luonnonrauhaa ja hiljaisuutta. Enää korviin ei kantautunut kehä 1:n äänet ja ympärillä tuoksui metsältä. Täydellinen rentoutuminen ja irtiotto kaikesta muusta. Illalla uitiin sekä syötiin ja pestiin hampaat ulkona ja lopulta nukahdettiin telttaan.

Vaikka aamu oli hieman kolea ja yöllä heräsin muutaman kerran kylmyyteen jo kahdeksan jälkeen aamulla olo oli pirteä ja olin täynnä energiaa. En tiedä mikä juttu siinä on, kun nukkuu ulkona, nukkuu todella hyvin kylmyydestä huolimatta ja aamulla herää pirteänä sekä aikaisin. Oltiinkin jo yhdeksältä kerätty kamppeet kasaan ja matka jatkui. Vaikka aamu olikin kolea, kääntyi se oikein kauniiksi ja lämpimäksi päiväksi. Päivän aikana käveltiin yli 15km. Välillä pysähdyttiin nuotiolle grillailemaan ja syömään eväitä sekä katselemaan maisemia. Nauttimaan hetkestä ja ympäröivästä luonnosta.

Vaikka toisaalta aina on kiva palata kotiin, tällä kertaa olisin halunnut jäädä metsään. Se rentous ja hetkessä eläminen, tunne että nautit joka hetkestä jokaisella solulla on ihmeellinen. Ei ole huolta siitä mitä ensiviikolla tapahtuu, et pyörittele päässäsi illan ruokalistaa tai suunnittele tulevaa lomaa. Elät siinä hetkessä. Tässä ja nyt. Ei tulevassa ja haavemaailmassa, vaan siinä, joka sinulla on käsillä. Voit rentoutua täysin ja olla oma itsesi. Tämä olkoon muistutuksena myös itselleni, siitä kuinka myös tämä päivä on se täydellinen päivä. Kaikkine hetkineen. Ei vain se tuleva loma, joka koittaa viikon kuluttua ja jota odotan innolla, vaan myös ne lomaa edeltävät päivät.