Pari viikkoa takaperin olimme lapissa vaeltamassa ja viettämässä aikaa perheeni kanssa. Se rauha ja hiljaisuus mikä liittyi kaikkeen oli aika ihmeellistä. Mihinkään ei ollut kiire, en muistanut stressata tai edes ajatella koulua tai töitä. Joka ilta saimme saunoa ulkosaunassa ja välillä pulahtaa järveen vilvoittelemaan. Ajantaju katosi täysin, kun aurinko ei edes laske kokonaan ja vuorokauden pimeimmälläkin hetkellä valoisuus oli samaa luokkaa kuin pilvisenä päivänä. Juttelimme joko talon pihalla istuskellen tai olohuoneen sohvilla rennosti makoillen elämästä, kesästä ja mielenpäällä liikkuvista asioista.
Pihalla saattoi kuulla mitä ihmeellisimpiä eläinten ääniä, kun käki kukkui viereisessä puussa, jäniksen poikaset huusivat emoaan hieman kauempana ja porot juoksivat ja seuraavana iltana makoilivat takapihalla kuin omistaisivat paikan. Tavallaan piha onkin porojen ja muiden reviiriä, kun talo on suurimman osan ajasta tyhjillään, voivat eläimet ottaa tilan käyttöönsä.
Vaelsimme päivien aikana useita kymmeniä kilometreja välillä hyvin vaikeissakin maastoissa. On uskomatonta kuinka maasto voi vaihdella vaikekulkuisesta kivikosta upottavaan suohon hyvinkin lyhyen matkan sisällä. Välillä tunturille tai vaaralle kavutessa tuli pohdittua, miksi tällekin tunturille piti päästä kiipeämään, mutta perille päästessä aina tajusi, kuinka tämä matka ja nämä maisemat olivat sen arvoisia. Matkan vaikein kilometri oli kun laskeuduimme hurjaa kivikkoa tunturin laelta. Tunturin laella oli kyltti, että laavulle, jossa olimme suunnitelleet pysähtyvämme, oli matkaa vain reilu kilometri. En osannut arvata, että tästä kilometristä tulisi yksi vaikeimmista ja hitaimmista kilometreistä, joita olen kulkenut. Jokaista askelta täytyi suunnitella tarkoin ja miettiä, mihin kivelle uskaltaa seuraavaksi laskea jalkansa. Lisäksi tietysti rinkka, jossa oli muun muassa yöpymistarvikkeet painoi selässä. Kun vihdoin saavuimme laavulle, oli ihanaa laittaa nuotioon tulet, istuskella hiljaisuudessa ja juoda lämmintä teetä samalla kun oodottelimme vanhempiani, joiden oli määrä tulla meitä vastaan toisesta suunnasta.
Lappi oli kaunis, rentouttava ja täydellinen paikka nauttia Suomen kauniista luonnosta.
