KOTOISIN PELTOJEN LAIDALTA

Pari viimeviikkoa on mennyt tosi nopeesti muuttaessa ja kandia kirjoittaessa. Nyt kuitenki kandi on palautettu ohjaajalle ja kaikki tavarat ollaan saatu paikoilleen uudessa kodissa. Vielä puuttuu joitaki huonekaluja ja verhoja yms, mutta eiköhän kaikki löydy ajallaan. Viikonloppuna ois tarkotus käydä ostamassa jotain huonekaluja vielä uuteen kotiin. Uusi koti tuntu heti kodilta, vaikka aluksi ei voinutkaan sanoa, että täälä olisi kovin kodilta näyttänyt, kun kaikki tavarat oli levällään. Tykkään kyllä meidän kodista ja sen valoisuudesta tosi paljon.

Nyt kun kandi on palautettu ja tavarat alkaa olla paikallaan, oon ehtinyt käydä vähän tutkimassa uusia lenkkeily- ja pyöräilymaastoja. Alle kilometrin päästä alkaa keskuspuisto, jossa menee polkuja vaikka kuinka paljon. Metsän keskellä on niin paljon kivempaa lenkkeillä kuin autojen seassa! Ihanaa on myös kun viime päivinä on ollut niin kesäisiä säitä, että on ollut kiva vetää lenkkarit jalkaan ja suunnata lenkkipolulle. Vielä muutama päivä ensiviikosta Helsingissä ja sitten suunnataankin muutamaksi päiväksi kohti pohjanmaata ja siskon ylioppilasjuhlia! Kiva päästä kotikotiin pitkästä aikaa!

Aurinkoista viikonloppua! 🙂

Johanna

Astun autosta ulos ja tunnen kuinka sadepisarat putoavat kasvoilleni. Ulkona on harmaata ja taivaalta sataa vuoroin vettä ja räntää. Kävelen kohti rakennusta ja avaan hieman narahtavan oven. Sisällä vastassa on lämmin ja kostea ilma. Ympärilläni on vihreää, kymmenet eri kasvit loistavat ympärilläni ja en voi muuta kuin ihmetellä niiden kauneutta.

Edessäni ja sivuillani avautuu käytäviä, jotka ovat täynnä vihreyttä. Kukat kukkivat ja sitruunat kasvavat puissa. Kuljen pitkin käytäviä ihmetellen kukkien loistoa ja haaveillen omasta puutarhasta. Kääännyn kulmasta ja edessäni on pieni huone, jossa on sohva ja pari nojatuolia. En kuitenkaan jää istuskelemaan keskelle puutarhaa vaan jatkan matkaani.

Käytävät tuntuvat jatkuvan loputtomiin, mutta lopulta ovessa lukee se, mitä olin tänne tullut etsimäänkin, nimittäin japanilainen puutarha. Astun ovesta sisään ja kuljen vielä hetken eteenpäin ennenkuin kuulen japanilaisen musiikin ja oviaukosta avautuu kaunis puutarha.

Ovelta lähtee polku puutarhan ympäri ja keskellä puutarhaa on pieni lampi, jossa kalat uivat. Kuljen puutarhassa ja istun hetkeksi sillalle katselemaan lampea. Kirsikkapuut kukkivat yläpuolellani ja taustalla soi kaunis musiikki. Unohdan ulkona odottavan kylmyyden ja sateen. Nautin vihreydestä ja kesästä.

Kävelen teehuoneen terassilla. Lattialaudat narisevat hieman jalkojeni alla ja kurkistan ikkunasta sisään. Sisällä on ainoastaan pieni pöytä keskellä huonetta, johon on katettu teeastiat.